Kauneusihanteet

Sanon näin etukäteen kun tätä kirjoitan laitan sanan kaikki. Sillä en tarkoita oikeasti kaikkea, vaan ehkä suurinta osaa nuorisosta. Koittakaa ymmärtää yleistämiseni. No, mutta asiaan.

Kirjotan tätä suht' isokokosen näkökulmasta, joka on varmasti erilainen kuin jonkun pienemmän, mutta kirjoitan nyt kuitenkin jos vaikka meidän ajattelutapa avartaisi katseita!
Pitääkö se kauneus oikeasti katsoa siitä farkkujen tai paidan koosta? Eikö M-L kokoinen voi olla samalla lailla kaunis kuin XS-S kokoinen?

Syytän mediaa tässä asiassa. Ne langanlaihat ja muodottomat vartalot, jotka pyörii jokaisessa lehdessä ja mainoksissa on saanut ihmisten päät aikalailla sekaisin. Jokainen tavoittelee sitä aivan samaa vartaloa, kun jollakin mallilla oli jonkun kaupan kuvastossa. Sen kropan tavoittelu ei ole aina se terveellisin vaihtoehto ja saa ihmiset näännyttämään itseään vain ja ainostaan sen oman kokonsa takia, sitten ihmetellään miksi osa on sairaalakunnossa vailla tiputusta, kun ei muuten pysyisi hengissä. Miksi media ei anna muille tilaa näyttää kauneutta?
Eikö median pitäisi alkaa painottaa, että jokaikinen on kaunis tavalla tai toisella? PITÄISI. 

Kenellä vaan itsetunto ja itsevarmuus tippuisi sadasta nollaan aika kovaa, kun huomaa, ettei riitä. Ei riitä saamaan sitä huomiota, jota ne laihat saavat. Tulee väkisinkin sellanen fiilis, että hei miks multa ei kysytä samalla lailla kuulumisia kun noilta, enkö mä riitä? Ja kaiken huipuksi vielä syrjäytetään ja suljetaan ringin ulkopuolelle. Ihan kokemuksen kautta näitä asioita latelen ja voin sanoa, että itku kurkussa siinä yritetään sitten hymyillä ja näyttää, että kaikki on kunnossa.

Monilla on tämä kiusaaminen johtanut itsetuhoisiin ajatuksiin ja sitä kautta oman kätösen kautta kuolemaan. Sen jälkeen laitetaan kaikki facebookit täyteen 'kaunis pieni enkeli' ja muuta sellaista, jolloin se on vaan yksinkertaisesti liian myöhäistä. Eikö sitä voi sanoa kasvotusten vaikka päivittäin, että hei sä olet kaunis. 

Mä kirjotan tän edelleen oman mielipiteen ja kokemuksien pohjalta. Mä itse kamppailen tämän saman asian kanssa päivittäin. En tunne oloani riittäväksi, mutta painan silti eteenpäin.

Onko se paljoa pyydetty kehua ja kysyä kuulumisia joltakulta päivittäin? Voin vannoa, että joku piristyy tuhat varmasti, kun joku kehuu ja ottaa yhteyttä. Se ei vie sun elämästä kun 5 minuuttia, jos sitäkään. Ja se teko, se pieni sana tai lause voi pelastaa jonkun päivän, tai jopa elämän.

Kiitos hei, olen puhunut.