:) ystävänpäivä

Moikka,

Tulin kun tulinkin tänne postailemaan vielä parit kuvat tästä päivästä! Oli kyllä melko normaali torstai mun osalta, vaikkakin halailtua tuli enemmän kuin normaalina arkipäivänä. Ja kävin syömässä kavereitten kanssa, joten positiivisella tavalla oli ehkä hitusen kivempi päivä, kuin normaalisti. Älysin, että eihän näistä mun hienoista lauseista saa varmaan selvää. Koittakaa yrittää saada :D

Reilu seittemän tunnin yöunet takana päin, kun tähän päivään heräsin. Muistin illalla joskus kymmenen jälkeen, että voihan pasteija sentäs.. Huomenna oli se päivä, jolloin tytöt pukeutuvat pojiksi ja toistepäin! Käänsin vaatekaapin muutamaan otteeseen ylösalasin, eikä siltikään mitään kiinnostavaa/innostavaa löytynyt, joten päätin luovuttaa ja menin puhelimen taskulampun avulla alakertaan tekemään vähän iltapalaa ja otin antibiootin. Menin taas kääntämään vaatekaapin ylösalaisin ja tällä kertaa nappas! Tosin aivan turhaan tein ton koko jutun, koska loppujen lopuksi tänään, mulla oli vaan sen asun housut päällä :D Jee.

Meidänkin koulussa oli tämä kuuluisa halipäivä ja halisydämet. Tehtiin niitä maanantaina tukarikurssilla reilu 700 kappaletta.. Tulihan mun sydän täyteen :) Tavoite suoritettu!
Kyllä penkkaritkin kävi ja sain pari karkkia, mitä uskalsin siitä maasta poimia. Sain suht' isosta suklaamunasta suoraan päähän.. Kuulu vaan semmonen KOPS ja sen jälkeen lähinnä piileskelin inkerin seläntakana! :D

Voisin itseasiassa mainita tästä ylläolevasta ryhmärämästä parilla sanalla! Tässä on siis meidän luokka(ainakin suurinosa). Ollaan oltu kolmannesta luokasta(paaitsi neljä tuli seiskalla) samalla porukalla kesät talvet. Ollaan siis todella äänekäs musiikkiluokka! Tänäänkin osa meistä alkoi tossa aulassa vaan laulamaan ihan täysillä jotain biisiä ja rummuttamaan hullun käsillä ja jaloilla.

Sain ehkä maailman söpöimmän ystävänpäivä lahjan äipältä ja isiltä! :D

Tota mun pitäs olla tekemässä ^^, mutta mä teen postausta jes, hyvä minä. Asiat on tärkeysjärjestyksessä kyllä.

Tiedättekö kun vuosi sitten käytin kuviollisia legginssejä ja vaikka mitä vähän  normaalista poikkeava, enkä paljoakaan välittänyt mitä muut sanoo tai miten katsoo. Ajattelin vain, että siinähän sitä kattoo, jos kiinnostaa. Mietin, että mihin se on kadonnut? Mihin tuo kyseinen itsevarmuus ja itseluottamus on hävinnyt? Kun tuhkatuuleen oikeesti. Haluaisin sen takas nyt enemmän kuin mitään muuta! Okei, en sano noin. Perun puheeni. Mutta tositositosi kovasti sen takaisin ottaisin.
En tiedä ootteko ihmetelleet, että miks teijän kommentit menee aina hyväksyttäviksi. Tässä syy: Päivääni EI piristä se, että joku anonyymi tulee haukkumaan tyyliäni tai kirjotustapaani tai ulkonäköäni tai mitä vaan. Mä kyllä saan ne kaikki haukut, joten älkää huoliko kyllä mä ne joudun lukemaan. En vaan hyväksy niitä tänne puolelle, koska en haluaisi aina niitä nähdä jos blogiani selailen.

Kiitos heihei.