The fault in our stars

Tähtiin kirjoitettu virhe, se kehuttu nyyhkyleffa. Kävin katsomassa kyseisen leffan kaverin kanssa tänään. Ei muuten turhaan ylistetä maasta taivaisiin! Oli ihan tosi hyvä leffa ja luen varmaan myös sen kirjan. :)
En nyt viitsi mitään juonipaljastuksia tehdä, mutta jos joku ei tiedä vielä leffan "ideaa" niin kerron ihan lyhyesti. Kaksi nuorta tapaa syöpäpotilaiden tukiryhmässä ja rakastuu toisiinsa.

Hahaha, ups! Tajusin vasta jälkeenpäin, että seuraava tekstipätkä kyllä saattaa paljastaa aika paljonkin siitä leffasta :'D Varoitan siis jo etukäteen: jos et halua mitään juonipaljastuksia, ÄLÄ LUE seuraavaa neljää riviä.

Elokuvan loppupuolella varmaan puolet salista pyyhki kyyneleitä ja haukko henkeä. Multa vierähti onneksi vaan yksi tai ehkä kaksi kyyneltä poskelle. Mä oon tavallaan kokenut sen elokuvan toisen päähenkilön tuskan. Mä oon ne kyyneleet vuolattanu 631 päivää sitten. Ne pari hassua kyyneltä tuli vaan ikävän ja kaipuun merkiksi. Tajusin vasta elokuvan loputtua, että hetkinen. Tässä tarinassa on jotain tosi tosi tuttua. 

"Syvälliset" mietiskelyt saa nyt jäädä lyhyeksi, koska en tänne kuitenkaan ihan kaikkea halua jakaa. Mutta asiasta toiseen, mulla loppu kesätyöt ja ensimmäinen lomaviikko töiden jälkeen on takana päin.
Olin muutaman päivän mökillä, kunnes kyllästyin. Oon yrittäny olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa. Hain elämäni ensimmäistä kertaa "oikeeta" työpaikkaa ja sain kutsun työhaastatteluun. (JEEE!!) Toivon, että saisin sen paikan, koska se työ vaikutti kivalta ja sellaselta missä voisin viihtyykin.

Loma alkaa pikku hiljaa lähenee loppua ja mulla ei sen erityisemmin suunnitelmia ole! Lähetään perheen kanssa Tallinaan risteilylle ja ehkä kaveriporukan kanssa telttailemaan, se jää nähtäväksi! Yritän kehitellä jotain postauksia tässä lomalla. Jotain muita siis kun näitä 'tänään tapahtui sitä, tätä ja vähän tota' tyyppisiä postauksia! Palaillaan, moi. :)